perjantai 1. lokakuuta 2010

Tarvitaanko lupa-asioissa asianajajaa

Kirjoitin Edilexiin kolumnin. Tässä siitä pari kappaletta:

Jokaisen mahdollisuutta ajaa omaa asiaansa tuetaan ympäristöasioissa ja muissa hallintoasioissa muun muassa siten, että yksityiselle asianosaiselle asetetaan hyvin vähän prosessuaalisia tai muitakaan vaatimuksia. Tämä kuulostaa kauniilta. Toiminnanharjoittajan kannalta tilanne voi olla rumempi. Luvan hakija voi olla laatinut usean mapin laajuisen lupahakemuksen, ja käsittelyn jälkeen lupaviranomainen tekee sadan sivun mittaisen lupapäätöksen. Naapuri valittaa tästä parin rivin valituksella, jossa todetaan tarkempia vaatimuksia tekemättä, että kaikki päästöt ovat liian suuret. Jälkeenpäin valittaja toimittaa oikeudelle ehkä nipun lehtileikkeitä ja netistä otettuja tutkimuksia, joiden yhteys asiaan jää epäselväksi. Hallinto-oikeus tutkii sitten koko asian kirjallisessa prosessissa, ja päättää kaikille osapuolille yllätyksenä, että lupapäätöksen yksi lause muutetaan – aiheuttaen ehkä toiminnanharjoittajalle suuren lisäkustannuksen. Toiminnanharjoittajalla ei ole ollut käytännössä mahdollisuutta lausua hallinto-oikeudelle omaa käsitystään asiasta ennen päätöksentekoa.

Asiamiesten käytön vähäisyys saattaa myös hidastaa hallinto-oikeusprosessin uudistamista. Erilaiset suullisten käsittelyjen muodot ovat tehokas keino selvittää asioita. Ne voivat kuitenkin olla ilman asiamiestä toimivalle taholle haastavia, varsinkin, jos tilaisuudessa ei ainoastaan katselmoida ympäristön tilaa vaan myös keskustellaan oikeuskysymyksistä. Tuomioistuinlaitoksen kehittämistoimikunta esitti jo vuonna 2003, että korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa otettaisiin käyttöön lyhyet suulliset käsittelyt oikeuskysymyksestä keskustelua varten. Tämäntyyppiset osaltaan asianosaisten oikeusturvaa parantavat uudistukset eivät saisi kaatua joltain osapuolelta puuttuvaan asiamieheen, jos niille on muutoin edellytyksiä.

Ongelmia voisi vähentää osaltaan hallinto-oikeuksien tehokas prosessinjohto. Nykyisenkään lain puitteissa en näkisi ongelmallisena hallinto-oikeudelta tulevaa kysymyslistaa, jossa pyydettäisiin ennen ratkaisun antamista osapuolten näkemystä yksilöidyistä hallinto-oikeuden mahdollisesti ongelmallisina pitämistä asioista. Nykyisin kirjelmöinti rajoittuu yleensä selitysten pyytämiseen vastapuolen kirjelmistä. Vastaavasti tuomarien rooli voisi olla suullisissa käsittelyissä, katselmuksissa ja tarkastuksissa nykyistä aktiivisempi.

Yksi tapa jämäköittää ilman asianajajia tai muita asiamiehiä käytävää hallinto-oikeudenkäyntiä voi olla ympäristöviranomaisten roolin selkeyttäminen. Aluehallintouudistuksen jälkeen lausuntoja ympäristöasioissa voivat antaa valtion viranomaisista lupa valvovat elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset ja lupia myöntävät aluehallintovirastot. Lausunnonantokäytännön kuitenkin vaihtelevat: välillä jompikumpi viranomaisista toimii prosessissa vastapuolen kaltaisesti, välillä ei kumpikaan. Katselmuksissa ja tarkastuksissa ympäristöviranomaisten rooli jää monesti vähäiseksi.

2 kommenttia:

  1. Hallintolainkäyttölain uudistustushan onkin muuten vireillä, viimesimmät julkaisut ovat OM:n prosessityöryhmän välimietintö (http://www.om.fi/1247668296238) ja siitä annettujen lausuntojen tiivistelmä (http://www.om.fi/1279614220208). Ehkä blogistin tarkoituksena olikin osallistua juuri tähän keskusteluun? Mietinnössä pohditaan jonkin verran juuri blogistin esiin nostamia kysymyksiä, joskin johtopäätökset ovat asiamiehen tarpeen/toivottavuuden osalta hieman erilaiset. Hallintotuomioistuinten prosessinjohdon korostaminen ilmaistaan sen sijaan tavoitteeksi. Viranomaisen asemaa prosessissa käsitellään myös, ja se on herättänyt keskustelua myös lausunnoissa, ks. kooste s. 24 alkaen, joskin otsikon alla käsitellään samalla viranomaisen valitusoikeutta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos linkeistä ja huomioista. Tuohon blogikirjoitukseen oli poimittu ote hiukan pidemmästä tekstistä, eikä siitä ehkä ilmennyt omaa kantaani asiamiehen tarpeellisuuteen/toivottavuuteen:
    1. Mielestäni asiamies auttaa asian selvittämistä.
    2. Uskon kuitenkin, että kustannusten takia varsinkin yksityiset ihmiset hoitavat asioita jatkossakin hallinto-oikeuksissa useimmiten itse ja sen on sallittava.
    3. Em. realiteetti ei saa vaarantaa toisen osapuolen oikeusturvaa, ja se asettaa erityisiä haasteita hallinto-oikeusprosessille ja sen johtamiselle.

    VastaaPoista