perjantai 14. toukokuuta 2010

Vanhat huoltoasemat vaikeuksissa

Polttonesteiden jakeluasemien ympäristölupakäytäntö on ollut ainakin viimeisen vuosikymmenen tiukkaa. Erityinen ongelma liittyy vahoihin huoltoasemiin, jotka sijaitsevat pohjavesialueella. Kun näille on haettu uuden lain mukaista ympäristölupaa, koko lupahakemus on voitu hylätä. Perusteluna on ollut pohjaveden pilaantumisen riski. Koko toiminta on voitu joutua lopettamaan.

Korkein hallinto-oikeus antoi asiasta uusimman vuosikirjaratkaisun 10.5.2010 (KHO:2010:28). Ankara linja näyttää jatkuvan. Tapauksessa I luokan pohjavesialueella olevalle polttonesteiden jakeluasemalle ei myönnetty ympäristölupaa. Erikseen todettiin, että pohjaveden pilaamiskielto ei koske ainoastaan vedenottamoiden alueen pohjavettä. Päätöksessä ei suoraan sanota, onko polttoaineiden jakeluasemille olemassa tekniikkaa, joka riittää poistamaan tärkeimmilläkin pohjavesialueilla pohjaveden pilaantumisen riskin. Ainakaan tässä tapauksessa selvityksiä teknisistä ratkaisuista ja pohjaveden kulkeutumisesta ei kuitenkaan katsottu riittäväksi.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa polttonesteiden jakeluasema oli ollut samassa paikassa 1960-luvulta alkaen. Alue oli kaavoitettu asemakaavassa huoltoasemaa varten. Lain mukaan asema ei ollut tarvinnut aiemmin ympäristölupaa tai muuta ympäristöllistä lupaa. Näille asioille KHO ei antanut merkitystä, vaan asiaa arvioitiin samoin, kuin uuden polttonesteiden jakeluaseman sijoittamista. Jo aiemmin KHO on antanut samansuuntaisen ratkaisun ainakin vuonna 2003. Uudessa tapauksessa oikeusohje kirjoitettiin vielä selvemmin ratkaisun otsikkoon: ”Ympäristönsuojelulain kannalta kysymys oli kokonaan uudesta ympäristöluvasta, ja lupaharkinnassa hanketta arvioitiin uuden polttonesteiden jakeluaseman sijoittamisena kyseiselle alueelle.”. KHO on nähtävästi katsonut, että koska vanhalla toiminnalla ei ole ympäristöperustein harkittua lupaa, niin ei ole mitään vanhojen lupapäätösten pysyvyyteen, oikeusvoimaan tai niiden tuomaan luottamuksensuojaan liittyviä seikkoja, joihin uuden ja vanhan toiminnan erilainen kohtelu voisi perustua.

Pohjaveden pilaamista ei tietenkään pidä sallia, ja huoltoasemien historia on tässä suhteessa kiistatta musta. Eikö kuitenkaan ole rajatapauksia, joissa uusi toiminta ei olisi hyväksyttävää, mutta vanhan aseman sallittaisiin jatkaa toimintaansa (kunhan tekniikka uusitaan siten, että riskit minimoidaan)? Perusteluna voisi olla perustuslain turvaama omaisuudensuoja ja elinkeinonharjoittamisen vapaus sekä yleinen hallinto-oikeudellinen kohtuullisuusperiaate. Nähtävästi tällainen argumentointi ei ainakaan pohjavesiasioissa kuitenkaan voi menestyä.

1 kommentti:

  1. Vaikea aihe ja liippaa todella monia perus- ja ihmisoikeuksiakin, minkä vuoksi myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo ehtinyt aihetta käsitellä, kts. http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=184553&nodeid=31368&contentlan=1&culture=fi-FI
    Eli kyse ei ole vain siitä mitä kielletään ja mitä sallitaan, vaan myös siitä, miten kielletään.
    Tuire

    VastaaPoista