perjantai 11. kesäkuuta 2010

Asemakaavan ja ympäristöluvan suhteesta

Tällä kertaa pikaesittelyssä asemakaavan ja ympäristöluvan suhteeseen liittyvä korkeimman hallinto-oikeuden julkaisematon ratkaisu (5.2.2010 t. 193). Kysymys oli siitä, mikä merkitys tehtaan rakentamisen jälkeen muutetulla asemakaavalla oli ympäristölupaharkinnassa.

Tapahtumien tausta oli seuraava:
  • 1970-luku: Tehdas rakennettiin teollisuusalueelle
  • 1980-luku: Teollisuusalueen kaavamääräystä muutettiin, kun toinen yritys suunnitteli samalle alueelle uutta tehdasta. Uudessa kaavassa määrättiin, että korttelialueella tapahtuvat toiminnat eivät saa aiheuttaa asemakaavan mukaiselle asutukselle 45 LAeq dB(A) suurempaa melutasoa. Raja on alhaisempi kuin mitä yleensä asuinalueilla tuohon aikaan vaadittiin.
  • 2000-luku: Alueen tehtaat hakivat uutta ympäristölupaa. Tällöin alettiin pohtia, mikä merkitys 1980-luvun kaavamääräyksellä oli 1970-luvulla rakennetun tehtaan lupaharkinnassa.
Ympäristölupaa ei voi myöntää asemakaavan vastaiseen toimintaan. Tiukin kanta olisikin katsoa, että asemakaavan meluraja sitoo ympäristölupaviranomaisia riippumatta siitä, onko asemakaava laadittu ennen vai jälkeen tehtaan rakentamisen. Näin voisi ajatella, että uutta ympäristölupaa ei voisi myöntää, jos siihen ei oteta vastaavaa meluraja-arvoa kuin mitä asemakaavassa on. Tämä on lähellä sitä, miten lupaviranomainen asian näki.

Korkein hallinto-oikeus ei tulkinnut asiaa näin. Kun toiminnassa ei ilmennyt rakennusluvan tms. tarvetta, niin kaavanvastaisuus ei olisi ympäristöluvan myöntämisen este. KHO:n mukaan muuttunut asemakaavan melumääräys oli kuitenkin ”otettava huomioon” ympäristölupaharkinnassa. Huomioon otettiin lisäksi kaavaa laadittaessa voimassa olleet ohjeet melutasosta. Lopputulos oli se, että ympäristölupaan otettiin asemakaavaa vastaava melumääräys, mutta asemakaavaa tulkittiin tavalla, joka johti kohtuulliseen lopputulokseen (KHO:n tulkinnan mukaan kaavamääräyksessä mainittu 45 dB:n melutaso koski kutakin toiminnanharjoittajaa yksin, ei koko korttelialueen kaiken toiminnan melua yhteensä).

Vaikka KHO:n päätös ei ole tiukin kuviteltavissa oleva, se jatkaa kuitenkin linjaa, jossa asemakaavoitukselle annetaan huomattavaa merkitystä ympäristölupaharkinnassa. Kunnalla on toki paras käsitys alueen ja sen ympäristön käytöstä, eikä kunnallista itsehallintoakaan voi asiassa kokonaan unohtaa. Sen sijaan eri viranomaisten toimivaltasuhteiden selkeys voisi puoltaa kaavoituksen vähäisempää merkitystä ympäristölupaa käsiteltäessä, samoin kuin myös johdonmukaisuus sen suhteen, mitä asioita missäkin menettelyssä käsitellään. Myös edellisen blogimerkinnän kommenttia 10.6. voi katsoa: tuoko asemakaavoitus kiertotietä päästömääräysten asettamiseen tarkoituksenmukaisuusharkintaa?

2 kommenttia:

  1. Vanha kirjoitus, mutta tuli googlella esiin kun hain Helsinki-Vantaan lentokentän ympäristölupaan liittyviä asioita.

    Siinähän on samantapaisesta asiasta kyse: lentokenttä on hakenut (onnistuneesti) uutta ympäristölupaa, joka törmää kaavaan. Kaavoitettuja asuinalueita olisi jäämässä meluhaitta-alueelle ja siten rakentamatta. Eikä tässäkään olla rakentamassa uutta teollisuuslaitosta, vaan lentokenttä on jo olemassa. Toisaalta tehtaan tapauksessa vain kaava oli muuttunut ja meluhaitta pysynyt samana, lentokentän tapauksessa taas meluhaitta olisi kasvamassa entisestään.

    Kunnat sekä Uudenmaan liitto ovat valittaneet juuri tuolla perustelulla, että kaavan vastaista lupaa ei saa myöntää.

    Mitä ympäristöasianajaja tästä sopasta arvelee?

    VastaaPoista
  2. Helsinki-Vantaa lienee kaavoituksen ja ympäristöluvanvaraisen toiminnan yhteensovittamisen suhteen Suomen haastavimpia tapauksia. Lentokentän toiminnan melualue ulottuu kymmenien neliökilometrien alueelle, ja vieläpä alueelle, jossa maa on arvokasta ja erilaisia alueidenkäyttötarpeita paljon. Tapaus on siis mielenkiintoinen, mutta tarkemmin en halua alkaa keskeneräistä tuomioistuimen käsiteltäväksi menevää asiaa julkisesti analysoimaan.

    VastaaPoista