perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kansalaisvaikuttaminen

Uudessa Business Law Forum 2010 -kirjassa on neljä ympäristöoikeudellista kirjoitusta. Seuraavassa ajatusleikki Erkki J. Hollon artikkelin innoittamana.

Kuvitellaan kaksi paikkaa ja kutsutaan niitä vaikkapa nimillä Joola ja Eila. Kumpaankin suunnitellaan suurta hanketta: kaivosta, tekoallasta tms. Joolalaiset kannattavat hanketta tai ainakaan se ei heitä haittaa. Eilassa sen sijaan sadat ihmiset vastustavat hanketta. Hankkeet ovat samanlaisia eikä asukkaiden suhtautumistapojen ero johdu ympäristövaikutusten eroista, vaan muusta syystä. Toiminnanharjoittaja on esimerkiksi voinut onnistua Joolassa paremmin PR-työssä.

Yksinkertaistetaan tilannetta vielä sillä, että hanketta vastustavat tahot eivät ole lähinaapureita tai muita asianosaisia ja että hankkeet eivät vaadi uusia kaavaratkaisuja.

Sitten kolme kysymystä:
  1. Johtaako laki hankkeiden erilaiseen kohteluun – vaikkapa, että Joolan hankkeelle täytyy myöntää jokin lupa, jota ei tule myöntää Eilan hankkeelle? Vastaus on käsittääkseni kielteinen. Hollon sanoin: ”Se ympäristötaso, jota yleisö saamillaan sosiaalisilla oikeuksilla saavuttaa, on itse asiassa rinnasteinen sille ympäristövaatimusten tasolle, jota viranomaisten tulisi joka tapauksessa virallisperiaatteen mukaankin voimassa olevien säädösten ja määräysten mukaan määrätä noudatettavaksi”.
  2. Entä vastaako käytännön päätöksenteko teoriaa – olisiko Joolan hankkeen lupahakemuksilla parempi todennäköisyys menestyä nyky-Suomessa? En tiedä, onko tätä tukittu tai edes, olisiko tätä mahdollista tutkia. Lupien hylkääminen painottuu varmasti hankkeisiin, joita vastustetaan paljon; tämä ei kuitenkaan osoita vielä mitään. En kuitenkaan pitäisi mahdottomana, että Joolassa myönteisen luparatkaisun todennäköisyys olisi käytännössä suurempi kuin Eilassa.
  3. Entä jos ei sitouduta nykyiseen lainsäädäntöön – olisiko toivottavaa, että ratkaisut poikkeaisivat toisistaan? Mielestäni ei, ja tulkitsen Hollon tukevan tätä. Hän tosin viittaa avauksiin laajan kansalaisvaikuttamisen aseman vakiinnuttamiseksi, mutta toteaa useaan kertaan, että ”ympäristöratkaisut eivät voi olla yhteiskunnallisia äänestysratkaisuja”.

5 kommenttia:

  1. Sähköpostiini tuli kommentti/kysymys mm. siitä, mitä ovat sosiaaliset oikeudet ja mitä niillä voi saavuttaa.

    Käsittääkseni siteeraamassani virkkeessä Hollo viittaa sosiaalisilla oikeuksilla esim. oikeuteen saada tieto viranomaisille toimitetuista asiakirjoista sekä oikeuteen esittää mielipiteensä vaikkapa YVA:n yhteydessä ja lupahakemuksia käsiteltäessä. Termi ei ole ehkä kovin hyvä, koska ainakin ”sosiaalinen perusoikeus” viittaa kai vakiintuneesti eri asiaan.

    Mitä näillä voidaan saavuttaa? Minusta erityisesti sen, että ympäristöä koskevat päätökset olisivat mahdollisimman laajalti ymmärrettyjä ja hyväksyttyjä. Käytännössä viranomainen ja toiminnanharjoittaja voivat myös saada uutta tietoa ja näkökulmia, jotka auttavat päätöksenteossa. Mutta ideaalitilanteessa viranomaisten päätösten sisällön ei pitäisi muuttua. Viranomaisen tulisi osata suojella sellaisiakin ympäristöarvoja, joiden puolesta kukaan ei puhu. Toisaalta viranomainen ei saisi antaa lakia tiukempia määräyksiä, vaikka moni sitä äänekkäästi vaatisi. Hollo kirjoittaa aiheesta huomattavasti hienosyisemmin.

    VastaaPoista
  2. Kansalaisvaikuttanien lienee tämän hetkisen ympäristösäädännön puitteissa merkityksellisemmillään (onpa siinä sana, mahtaako edes olla oikea) tilanteissa joissa lainsäädäntö jättää päätöksen tekevälle viranomaiselle laajemmin harkintavaltaa. Elin perinteisen jaottelun mukaan n.s. tarkoituksenmukaisuusharkintaa, jonka arvioiminen ei esim. kuulu hallintotuomioistuimelle. Vastaparina siis juuri luvan myöntämisen yhteydessä tyypillinen n.s. oikeusharkinta, jolloin tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan lupaharkinnan oikeudellisuuden pitkälti kokonaisuudessaan. Esimerkkejä ensiksi mainitusta löytyy ehkä helpoiten kunnallisen itsehallinnon piiristä, kuten kaavoituksesta, jossa kansalaisosallistunisella on mahdollisuus vaikuttaa esim. erilaisten toimintojen ja palvelujen sijoittamiseen. Kaavapäätöksestä tehdyn valituksen johdosta hallinto-oikeus tutkii kaavaratkaisun laillisuuden, mutta ei siinä valittujen vaihtoehtojen tarkoituksenmukaisuutta.

    VastaaPoista
  3. Aihetta sivuaa muuten uusi Niina Mäntylän väitöskirja "Luonnon edustajien puhevalta":
    http://www.uwasa.fi/tutkimus/vaitokset/
    http://www.uwasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-308-0.pdf

    Mäntylä näyttää pitävän esim. kansalaisjärjestöjen valitusoikeutta erittäin tärkeänä.

    VastaaPoista
  4. Yksi osa ongelmaa on se, että paikallisia ympäristöjärjestöjä painostetaan joskus olemaan käyttämättä oikeuksiaan esimerkiksi hakea muutosta päätöksistä. Yhdistyksissä toimivien elämä voi varsinkin pienellä paikkakunnalla tulla monella tavalla hankalaksi. Siksi tarvittaisiin myös valtakunnallisten järjestöjen muutoksenhakuoikeuksia, joita ei monessakaan laissa ole.

    VastaaPoista
  5. Millä tavalla yhdistyksissä olevien elämä on muuttunut hankalaksi?

    VastaaPoista