maanantai 15. marraskuuta 2010

Estellisyys tiekunnan kokouksissa

Viime aikoina ovat puhuttaneet erityisesti poliitikkojen esteellisyydet, mutta ei ole helppoa muuallakaan. Korkeimman oikeuden esittelijä ja viisi tuomaria saivat aikaan neljä eri kantaa pohtiessaan, saako yksityistien hoitokunnan jäsen osallistua tiekunnan vuosikokouksessa tilityksen hyväksymisestä päättämiseen (KKO 2010:81). Yksityistielaissa ei säännellä esteellisyydestä, mutta esimerkiksi osakeyhtiöissä ja yhdistyksissä hallituksen jäsen ei saa äänestää itselleen vastuuvapautta.

KKO:n päätöksen mukaan esteellisyyttä ei ollut ainakaan tässä konkreettisessa tapauksessa. Tilityksen hyväksymisen ei katsottu merkitsevän minkään vahinkoa aiheuttaneen toimenpiteen hyväksymistä. Tiekunnan vuosikokous oli pätevä.

Asiaa on käännelty ratkaisussa ja eriävissä mielipiteissä niin moneen suuntaan, että ei siitä sen enempää. Huomiota kiinnittävät kuitenkin vähemmistöön jääneen oikeusneuvos Välimäen perustelut. Hän päätyy samaan lopputulokseen kuin KKO:n enemmistökin (ei esteellisyyttä), mutta perustelutavoissa oli eroa.

Ensiksi Välimäen perusteluissa on reaalisten argumenttien piirteitä. Hän viittaa siihen, että käytännössä tiekunnan asioita hoitavat henkilöt, joilla on harvoin oikeudellista asiantuntemusta. Kokousmenettelyn tulee olla kansanomaista eikä sitä tule rasittaa oikeudellisesti vaikealla sääntelyllä. Välimäki ei taida suoraan sanoa, että näiden seikkojen takia esteellisyyttä ei pitäisi olla, mutta näitten seikkojen takia lainsäätäjä on ehkä jättänyt säätämättä esteellisyydestä – ja vaikka ei olisikaan, niin nämä seikat puoltavat sitä, että asiasta pitäisi tarvittaessa säätää lailla. Reaalisten argumenttien käyttö on ehkä tuomioistuimelle pieni riski, koska silloin astutaan helposti lainsäätäjän varpaille. Tällöin mennään myös sellaiselle alueelle, josta ei yleensä ole esitetty todistelua ja jossa tuomari ei välttämättä ole asiantuntija. Pahimmillaan päätös perustuu ennakkoluuloihin ja arvauksiin. Riskeistä huolimatta en panisi pahakseni tämäntyyppisten perustelujen lisääntymistä. Ainakin on tärkeää, että tuomioistuin kirjoittaa näkyviin kaikki keskeiset päätökseen vaikuttaneet perustelut.

Toiseksi Välimäki kirjoittaa selvästi näkyviin ratkaisun puolesta ja sitä vastaan puhuvia näkökohtia ja punnitsee sitten, kummat ovat painavampia. Tätä toivoisin tuomioistuimilta laajemminkin. Näin perustelut vaikuttavat avoimilta. Hävinneen osapuolen on myös helpompi hyväksyä ratkaisu, kun siitä näkee, että tuomioistuin on noteerannut myös hänen kantaansa tukevia argumentteja.

- -

Jyrki Virolainen on näköjään ennättänyt käsitellä blogikirjoituksessaan samaa asiaa viime viikolla jo laajemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti