Katselin tilastoja, millä hakusanoilla lukijat ovat
löytäneet tämän blogin. Suurin osa oli arvattavia ja tylsiä ”Petri Vesa” tai
”ympäristöasianajaja”.
Oikeinkirjoituksessa lukijat ovat vain hiukan minua parempia
päätellen mm. kymmenistä variaatioista, joilla ”ympäristöasianajaja” voidaan
kirjoittaa (”ympäristöasianajajaj” jne.)
Hakusanoilla sivun löytävät ohjautuivat aloitussivun lisäksi
usein sivulle, jossa kommentointiin kunnan kaavoitusmonopolitapausta KHO 2011:11.
Jonkin verran on ollut selvää tiedonhakua konkreettissa
ongelmissa:
”voiko yksityinen kaavoittaa omaa maataan”
”voiko rakennusluvan myöntää ennen ympäristölupaa”
”voiko kunta myöntää itselleen ympäristöluvan”
”voiko kho:n päätöstä purkaa”
”voiko kho:n päätöksestä valittaa eu komissioon”
”kuka voi hakea ympäristölupaa”
”kuka hyvä asianajaja ympäristöasioissa”.
Jotkut lukijoita kiinnostavat kysymykset menevät kuitenkin
hiukan sivuun bloggauksien pääaiheista:
”kuinka kuivatan hevosenlantaa”
”lepakkodetektorin käyttö”
”halpaa viljaa”
”onko jätteiden poltossa järkeä?”
”eppujen vesilaki on pantu paperille”
Jotta viimeisen tiedon hakija ei joutuisi lähtemään täältä
toista kertaa tyhjin käsin, niin kipaleen oikea nimi on ”Puhtoiset vesistömme”.
Tästä lähtee:
Korvauksen hakija / Hiljaa muumioituu