maanantai 25. lokakuuta 2010

Ympäristörikokset eivät lisäännykään

Olen törmännyt viime aikoina joihinkin tapauksiin, joissa viranomainen on ilmoittanut poliisille ympäristörikoksena suhteellisen vähäisiä lupaehtorikkomuksia. Olinkin arvellut, että erilaisten poliisille ilmoitettujen ympäristörikkomusten määrä voisi olla kasvussa. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Optulan uuden Rikollisuustilanne 2009-raportin perusteella tilanne näyttää aika vakaalta. Viime vuonna lähinnä vain metsästys- ja kalastusasioihin liittyvissä rikoksissa oli kasvua: vakavimmat tällaiset rikokset ovat alla kaaviossa kohdassa "rikoslain luonnonvararikokset" ja lievemmät kohdassa "kalastus- ja metsästysrikkomukset". VAK-rikkomukset liittyvät vaarallisten aineiden kuljetuksiin (esim. puutteelliset asiakirjat tai varusteet autossa).

maanantai 18. lokakuuta 2010

Auttaako oikeusasiamies

Kari Pesonen tekee melumittauksia ja on kirjoittanut ja selvittänyt paljon meluasioita (olen ollut joskus aikoinaan TKK:lla hänen opettamallaan meluntorjunnan kurssillakin). Hän lähetti minulle sähköpostia ja linkin muutaman vuoden takaiseen Australialaisen raporttiin. Siinä sikäläinen oikeusasiamies (Queensland Ombudsman) selvitti laajassa raportissaan, olivatko tiehallinnon (Department of Main Roads) toimenpiteet olleet riittäviä moottoritiehankkeessa. Tuossa tapauksessa oikeusasiamies näytti antavan kritiikkiä mm. siitä, että ei oltu riittävästi huolehdittu L10-melutasojen jäämistä alle rajan 68 dB(A). Tuo tarkoittaa, että 10 % ajasta melu on suurempi kuin 68 dB. Pitäisikö meilläkin oikeusasiamihen tai oikeuskanslerin tehdä vastaavan laajuisia selvityksiä tutkiessaan kansalaisvalituksia viranomaisten toimista meluasioissa?

Suomessakin voi ympäristöasioissa kääntyä oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin puoleen, jos viranomaisen toimet eivät tyydytä. Australian mallin mukaiseen syvällisyyteen en kyllä ole havainnut näin suomalaisten laillisuusvalvojien pääseen (ks. esim. oikeusasiamiehen ratkaisu Helsiki-Vantaan lentomeluasiassa). 

Muistelen, että muutama vuosi sitten ehdotettiin, että oikeuskansleri ja oikeusasiamies voisivat jättää harkintansa mukaan osan kanteluista tutkimatta siten, että tärkeimmät asiat voitaisiin sitten tutkia kunnolla. Sellaisessa voisi olla ideaa.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Laajat YVA-selostukset

Ympäristöviranomaisen tiedotteessa hehkutettiin Mielmukkavaaran tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostusta niin paljon, että selostusta piti vilkaista. Muonioon suunnitellaan 10–15 tuulivoimalaa. Sähköntuotanto olisi vähän yli 100 GWh vuodessa eli noin sadasosa Olkiluoto 3-ydinvoimalaitoksen tuotannosta. YVA-selostuksen pituus oli vähän yli 200 sivua. Lisäksi YVAan liittyi 12 erillisraporttia, joista pisin yksittäinen raportti taisi olla myös parisataa sivua. Leppakkoselvityskin oli kymmenen sivua pitkä: siinä todettiin, että alueella ei ole aiemmin tehty lepakkohavaintoja ja että alueelle viety lepakkodetektori ei havainnut yhtään lepakkoa.

On hienoa, että Mielmukkavaarassa on tehty kattavat ja hyvin raportoidut selvitykset. Mutta ovatko tuontasaisoiset selvitykset tulossa pakollisiksi kaikissa hankkeissa?

YVA on hyvä menettely ja riittävät ympäristöselvitykset ovat välttämättömiä. Jossain vaiheessa voi kuitenkin tulla raja vastaan: Liian laaja raportointi voi hävittää olennaisen asian, jolloin raportti ei palvele tavallisia ihmisiä. Liian laajat YVA-vaatimukset voivat houkutella tekemään laajojen hankkeiden sijaan pieniä hankkeita, joissa YVAa ei tarvita. Tai liian laajat selvitykset voivat olla yksinkertaisesti rahan tuhlausta.

Laissa ja oikeuskäytännössä kynnys lupien kumoamiseen puutteellisen YVA:n perusteella on ollut korkealla. Vaikka yhteysviranomainen olisi katsonut YVA:n puutteelliseksi, ei lupia ole kumottu, kunhan ympäristöselvityksiä on täydennetty YVA-vaiheen jälkeen (esim. KHO 2005:27 ja siinä hallinto-oikeuden perustelut, sekä KHO 2008:58).

YVA tehdään suhteellisen aikaisessa vaiheessa hankkeen suunnittelua. YVA:n riittävyydestä voi taas saada tuomioistuimen kannanoton vasta lopullisen lupapäätöksen yhteydessä ehkä viisi vuotta YVA:n tekemisen jälkeen. YVA:n kustannukset ovat toiminnanharjoittajalle pieniä verrattuna hankkeen investointikustannuksiin (ehkä enimmillään muutamia promilleja?). Tässä tilanteessa toiminnanharjoittajien ei kannata testata selvitysten riittävyyttä oikeudessa, kun pieni säästö voi johtaa vakaviin ongelmiin koko hankkeen toteuttamisessa.

En ole varma, onko YVAssa tehtävien selvitysten paisuminen todellinen ongelma. Mutta jos on, niin hallinto-oikeuksien kannanottojen kautta kysymys ei ratkea.

PS. YVA-asioista on julkaistu uusia hyviä raportteja: toimivuusarviointi ja selvitys YVA:n ja MRL:n suhtesta

PPS. Albert Einstein tarvitsi vain kolme sivua selvittämään energian ja massan yhteyden (E=mc2).

















perjantai 1. lokakuuta 2010

Tarvitaanko lupa-asioissa asianajajaa

Kirjoitin Edilexiin kolumnin. Tässä siitä pari kappaletta:

Jokaisen mahdollisuutta ajaa omaa asiaansa tuetaan ympäristöasioissa ja muissa hallintoasioissa muun muassa siten, että yksityiselle asianosaiselle asetetaan hyvin vähän prosessuaalisia tai muitakaan vaatimuksia. Tämä kuulostaa kauniilta. Toiminnanharjoittajan kannalta tilanne voi olla rumempi. Luvan hakija voi olla laatinut usean mapin laajuisen lupahakemuksen, ja käsittelyn jälkeen lupaviranomainen tekee sadan sivun mittaisen lupapäätöksen. Naapuri valittaa tästä parin rivin valituksella, jossa todetaan tarkempia vaatimuksia tekemättä, että kaikki päästöt ovat liian suuret. Jälkeenpäin valittaja toimittaa oikeudelle ehkä nipun lehtileikkeitä ja netistä otettuja tutkimuksia, joiden yhteys asiaan jää epäselväksi. Hallinto-oikeus tutkii sitten koko asian kirjallisessa prosessissa, ja päättää kaikille osapuolille yllätyksenä, että lupapäätöksen yksi lause muutetaan – aiheuttaen ehkä toiminnanharjoittajalle suuren lisäkustannuksen. Toiminnanharjoittajalla ei ole ollut käytännössä mahdollisuutta lausua hallinto-oikeudelle omaa käsitystään asiasta ennen päätöksentekoa.

Asiamiesten käytön vähäisyys saattaa myös hidastaa hallinto-oikeusprosessin uudistamista. Erilaiset suullisten käsittelyjen muodot ovat tehokas keino selvittää asioita. Ne voivat kuitenkin olla ilman asiamiestä toimivalle taholle haastavia, varsinkin, jos tilaisuudessa ei ainoastaan katselmoida ympäristön tilaa vaan myös keskustellaan oikeuskysymyksistä. Tuomioistuinlaitoksen kehittämistoimikunta esitti jo vuonna 2003, että korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa otettaisiin käyttöön lyhyet suulliset käsittelyt oikeuskysymyksestä keskustelua varten. Tämäntyyppiset osaltaan asianosaisten oikeusturvaa parantavat uudistukset eivät saisi kaatua joltain osapuolelta puuttuvaan asiamieheen, jos niille on muutoin edellytyksiä.

Ongelmia voisi vähentää osaltaan hallinto-oikeuksien tehokas prosessinjohto. Nykyisenkään lain puitteissa en näkisi ongelmallisena hallinto-oikeudelta tulevaa kysymyslistaa, jossa pyydettäisiin ennen ratkaisun antamista osapuolten näkemystä yksilöidyistä hallinto-oikeuden mahdollisesti ongelmallisina pitämistä asioista. Nykyisin kirjelmöinti rajoittuu yleensä selitysten pyytämiseen vastapuolen kirjelmistä. Vastaavasti tuomarien rooli voisi olla suullisissa käsittelyissä, katselmuksissa ja tarkastuksissa nykyistä aktiivisempi.

Yksi tapa jämäköittää ilman asianajajia tai muita asiamiehiä käytävää hallinto-oikeudenkäyntiä voi olla ympäristöviranomaisten roolin selkeyttäminen. Aluehallintouudistuksen jälkeen lausuntoja ympäristöasioissa voivat antaa valtion viranomaisista lupa valvovat elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset ja lupia myöntävät aluehallintovirastot. Lausunnonantokäytännön kuitenkin vaihtelevat: välillä jompikumpi viranomaisista toimii prosessissa vastapuolen kaltaisesti, välillä ei kumpikaan. Katselmuksissa ja tarkastuksissa ympäristöviranomaisten rooli jää monesti vähäiseksi.