Auttaako oikeusasiamies

Kari Pesonen tekee melumittauksia ja on kirjoittanut ja selvittänyt paljon meluasioita (olen ollut joskus aikoinaan TKK:lla hänen opettamallaan meluntorjunnan kurssillakin). Hän lähetti minulle sähköpostia ja linkin muutaman vuoden takaiseen Australialaisen raporttiin. Siinä sikäläinen oikeusasiamies (Queensland Ombudsman) selvitti laajassa raportissaan, olivatko tiehallinnon (Department of Main Roads) toimenpiteet olleet riittäviä moottoritiehankkeessa. Tuossa tapauksessa oikeusasiamies näytti antavan kritiikkiä mm. siitä, että ei oltu riittävästi huolehdittu L10-melutasojen jäämistä alle rajan 68 dB(A). Tuo tarkoittaa, että 10 % ajasta melu on suurempi kuin 68 dB. Pitäisikö meilläkin oikeusasiamihen tai oikeuskanslerin tehdä vastaavan laajuisia selvityksiä tutkiessaan kansalaisvalituksia viranomaisten toimista meluasioissa?

Suomessakin voi ympäristöasioissa kääntyä oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin puoleen, jos viranomaisen toimet eivät tyydytä. Australian mallin mukaiseen syvällisyyteen en kyllä ole havainnut näin suomalaisten laillisuusvalvojien pääseen (ks. esim. oikeusasiamiehen ratkaisu Helsiki-Vantaan lentomeluasiassa). 

Muistelen, että muutama vuosi sitten ehdotettiin, että oikeuskansleri ja oikeusasiamies voisivat jättää harkintansa mukaan osan kanteluista tutkimatta siten, että tärkeimmät asiat voitaisiin sitten tutkia kunnolla. Sellaisessa voisi olla ideaa.

Asemakaavan ja ympäristöluvan suhteesta

Tällä kertaa pikaesittelyssä asemakaavan ja ympäristöluvan suhteeseen liittyvä korkeimman hallinto-oikeuden julkaisematon ratkaisu (5.2.2010 t. 193). Kysymys oli siitä, mikä merkitys tehtaan rakentamisen jälkeen muutetulla asemakaavalla oli ympäristölupaharkinnassa.

Tapahtumien tausta oli seuraava:

• 1970-luku: Tehdas rakennettiin teollisuusalueelle
• 1980-luku: Teollisuusalueen kaavamääräystä muutettiin, kun toinen yritys suunnitteli samalle alueelle uutta tehdasta. Uudessa kaavassa määrättiin, että korttelialueella tapahtuvat toiminnat eivät saa aiheuttaa asemakaavan mukaiselle asutukselle 45 LAeq dB(A) suurempaa melutasoa. Raja on alhaisempi kuin mitä yleensä asuinalueilla tuohon aikaan vaadittiin.
• 2000-luku: Alueen tehtaat hakivat uutta ympäristölupaa. Tällöin alettiin pohtia, mikä merkitys 1980-luvun kaavamääräyksellä oli 1970-luvulla rakennetun tehtaan lupaharkinnassa.

Ympäristölupaa ei voi myöntää asemakaavan vastaiseen toimintaan. Tiukin kanta olisikin katsoa, että asemakaavan meluraja sitoo ympäristölupaviranomaisia riippumatta siitä, onko asemakaava laadittu ennen vai jälkeen tehtaan rakentamisen. Näin voisi ajatella, että uutta ympäristölupaa ei voisi myöntää, jos siihen ei oteta vastaavaa meluraja-arvoa kuin mitä asemakaavassa on. Tämä on lähellä sitä, miten lupaviranomainen asian näki.

Korkein hallinto-oikeus ei tulkinnut asiaa näin. Kun toiminnassa ei ilmennyt rakennusluvan tms. tarvetta, niin kaavanvastaisuus ei olisi ympäristöluvan myöntämisen este. KHO:n mukaan muuttunut asemakaavan melumääräys oli kuitenkin ”otettava huomioon” ympäristölupaharkinnassa. Huomioon otettiin lisäksi kaavaa laadittaessa voimassa olleet ohjeet melutasosta. Lopputulos oli se, että ympäristölupaan otettiin asemakaavaa vastaava melumääräys, mutta asemakaavaa tulkittiin tavalla, joka johti kohtuulliseen lopputulokseen (KHO:n tulkinnan mukaan kaavamääräyksessä mainittu 45 dB:n melutaso koski kutakin toiminnanharjoittajaa yksin, ei koko korttelialueen kaiken toiminnan melua yhteensä).

Vaikka KHO:n päätös ei ole tiukin kuviteltavissa oleva, se jatkaa kuitenkin linjaa, jossa asemakaavoitukselle annetaan huomattavaa merkitystä ympäristölupaharkinnassa. Kunnalla on toki paras käsitys alueen ja sen ympäristön käytöstä, eikä kunnallista itsehallintoakaan voi asiassa kokonaan unohtaa. Sen sijaan eri viranomaisten toimivaltasuhteiden selkeys voisi puoltaa kaavoituksen vähäisempää merkitystä ympäristölupaa käsiteltäessä, samoin kuin myös johdonmukaisuus sen suhteen, mitä asioita missäkin menettelyssä käsitellään. Myös edellisen blogimerkinnän kommenttia 10.6. voi katsoa: tuoko asemakaavoitus kiertotietä päästömääräysten asettamiseen tarkoituksenmukaisuusharkintaa?