perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ilmasto-oikeus

Silmäilin uusinta ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirjaa. Parhaiten jäi mieleen Kati Kuloveden artikkeli ”Ilmasto-oikeuden synty? Katsaus ilmastonmuutosta koskevaan sääntelyyn”. Johtopäätösten mukaan ”kehitys näyttäisi viittaavaan siihen, että tulevaisuudessa ilmastonmuutosta koskeva sääntely muodostaa erillisen ’ilmasto-oikeutena’ tunnetun oikeudenalan.”. Laitetaanpa oma arvioni ilmasto-oikeudesta:

1. Kirjoituksen pääpaino on ilmastonmuutosta koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa, päästökaupassa ja hiilimarkkinoissa. Kati Kulovesi ja muut alan tutkijat pohtivat vaikkapa Kioton pöytäkirjaa, Marrakeshin sopimusta ja CDM:ää. Tästä on ehkä kehittynyt omaleimainen oikeudellinen kokonaisuus, jota voidaan nimittää ilmasto-oikeudeksi.

2. Jos olen oikein tulkinnut, niin em. kansainvälinen ilmasto-oikeuden tutkimus on Suomessa järjestäytymässä opetuksessa, tutkimuksessa ja järjestötoiminnassa ympäristöoikeuden osaksi. Tämä on monella tapaa luontevaa, mutta ei ongelmatonta, koska ilmasto-oikeus on erityyppistä kuin ympäristöoikeudessa viime vuosikymmenillä eniten esillä olleet tutkimusaiheet. Syntyykö vesioikeuden ja ilmasto-oikeuden spesialistien välille hedelmällistä ja syvällistä keskustelua?

3. Suomen lainsäädännössä ilmastonmuutoksen torjuntaan voivat vaikuttaa lukuisat asiat, kuten päästökauppa, energiaverotus, rakentamismääräykset, kaavoitus, metsälainsäädäntö jne. Tämä lainsäädäntö ei periaatteiltaan ja lähtökohdiltaan muodosta sellaista kokonaisuutta, että sitä olisi järkevää nimittää ilmasto-oikeudeksi.

Sähköpostiin tuli muuten nähtävästi avoin kutsu asiaa sivuavasta tilaisuudesta.

3 kommenttia:

  1. Uusien oikeudenalojen muotoutuminen ja niiden suhde "vanhoihin" oikeudenaloihin on tosiaan hyvin kiinnostava prosessi. Oikeusteoreettisessa keskustelussa aiheesta on viimeisen vuosikymmenen aikana keskusteltu vilkkaasti, erityisesti Kaarlo Tuorin yleisiä oppeja koskevien puheenvuorojen muodossa. Ympäristöoikeuden harrastajille oikeudenalan itsenäistyminen 1980-luvulta alkaen ja siihen liittyvät pohdinnat esimerkiksi sijoittumisesta julkis- ja yksityisoikeuden rajamaastoon ovat tuttuja.

    Kun ilmastopolitiikka on pitkälti energiakysymysten sääntelyä, kansallisen oikeuden näkökulmasta ilmastojuridiikka on pitkälti energiaoikeutta. Ja se on tosiaan paljon muutakin kuin perinteistä ympäristöoikeutta. Pedagogisesti käsite ilmasto-, energia- ja ympäristöoikeus kuvaa mielestäni hyvin sitä suuntaa, mihin oppiaineemme on kehittymässä opetuksessa ja tutkimuksessa eri yliopistoissa. Esim. mainitsemassasi vuosikirjassa oli pari energiaoikeudellista artikkelia,joilla ei ole juurikaan yhteyksiä perinteiseen ympäristöoikeuteen.

    Ilmasto-oikeuden itsenäistyminen erilliseksi tutkimussuntaukseksi kansainvälisen oikeuden piirissä on oma teemansa ja se voi jäsentyä hiukan eri tavalla kuin kansallisesti.

    On tärkeää tietysti pohtia, onko ympäristöoikeuden tällainen laaja-alaistuminen mielekästä ja suotavaa. Tervetuloa keskustelemaan aiheista blogin linkin kautta avautuvaan seminaariin 14.4 - tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille.

    VastaaPoista
  2. Kiitos asian valottamisesta.

    Jos ilmasto-, energia- ja ympäristöoikeuden jäsentäminen omaksi oppiaineeksi edesauttaa tämän aihepiirin runsasta ja tasokasta tutkimusta ja opetusta, niin niin hieno homma.

    Sivusta seuraten ihmetyttää, ovatko ilmasto-, energia- ja ympäristöoikeuden eri osien lähtökohdat ja periaatteet jo niin kaukana toisistaan, että tämän käsittely yhtenä pakettina on riski tasokkaalle ja syvälliselle tutkimukselle.

    Toiseksi voi kysyä, ohjaako asioiden jäsentäminen ensisijassa ilmasto-oikeudellisiksi jo sinällään tutkimusta johonkin suuntaan (ja itseäni ei-tutkijana kiinnostaa tietysti, onko tämä suunta sellainen, että tutkimuksesta on apua käytännön työssä). Itse olen käytännössä miettinyt vaikkapa, miten päästölupiin sekä päästöoikeuksien myöntämiseen, todentamiseen ja palauttamiseen liittyvät menettelysäännöt erilaisissa poikkeustilanteissa toimivat ja miten menettelyt suhtautuvat omistusoikeuden suojaan, luottamuksensuojaan jne. En ole havainnut hallinto-oikeuden, valtiosääntöoikeuden ja ehkä vero-oikeuden traditioista lähtevää tutkimusta, joka auttaisi asian hahmottamisessa. Sen sijaan päästökaupan ohjauskeinoteoreettista pohdiskelua on saatavilla hyvin. Myönnettäköön toki, että päästökauppalain uutuus ja tiheä muuttuminen vaikeuttavat osaltaan tällaisen tutkimuksen tekemistä.

    VastaaPoista
  3. Täydennän Tapio Määtän kommenttia kansainvälisen näkökulman osalta, joka on minulle tutumpi. Työskennellessäni ilmastonmuutosta koskevan sääntelyn parissa sekä käytännön näkökulmasta että tutkijana olen havainnut, että se usein ylittää perinteisiä oikeudenalajaotteluja ja nostaa esiin uusia oikeudellisia haasteita. Tästä ilmiöstä puhutaan nykyään etenkin kansainvälisen oikeuden harrastajien piirissä yleisemminkin: vakiintuneet jaottelut kuten julkisoikeus ja yksityisoikeus / kansainvälinen ja kansallinen oikeus eivät globalisoituvassa maailmassa ole yhtä selvärajaisia kuin aiemmin.

    Tämä on oman kokemukseni perusteella totta esim. hiilimarkkinajuristin työssä. Jos neuvottelee esim. puhtaan kehityksen mekanismiin (CDM) liittyvää päästöväheneminen ostosopimusta, sopimuksen sisältöön vaikuttaa keskeisesti kansainvälinen oikeus (Kioton pöytäkirja sekä sen alla hyväksytyt yksityiskohtaiset säännöt, joita YK:n alainen CDM hallintoneuvosto jatkuvasti kehittää). Toisaalta EU:n päästökauppajärjestelmä ja linkkidirektiivi asettavat rajoituksia sille, millaiset päästövähenemäyksiköt hyväksytään EU-järjestelmässä. Lisäksi sopimukseen vaikuttavat hankkeen isäntämaan sekä mahdollisesti myös ostajamaan kansallinen erityislainsäädäntö (esim. Suomessa laki Kioton mekanismien käytöstä) samoin usein verolainsäädäntö jne.

    Toinen havainto on se, että ilmastonmuutosta koskeva sääntely on luonteeltaan korostetun kansainvälistä. Esim. suomalainen erityislainsäädäntö perustuu hyvin pitkälle joko Kioton pöytäkirjaan ja Marrakeshin sopimuksiin (= Kioton kansainväliset toimeenpanosäännöt), tai sitten EU:n lainsäädäntöön. EU:n ilmasto- ja energiapaketti puolestaan sisältää lukuisia viittauksia YK:n ilmastoneuvotteluihin – ja toisaalta pyrkii myös vaikuttamaan niiden lopputulokseen. Eli alustava havaintoni on, että ilmastonmuutoksen oikeudellinen sääntely eri oikeusjärjestelmissä näyttäisi olevan poikkeuksellisen kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. Toisaalta se saattaa myös pyrkiä vaikuttamaan maan (tai EU:n) rajojen ulkopuolella. EU:n ilmasto- ja energiapakettiin sisältyvät biopolttoaineiden kestävyyskriteerit ovat erinomainen esimerkki tästä. EU:ssa ja USA:ssa on myös pohdittu ’hiilirajamekanismia’, jotta tuonti kolmansista maista ei hyötyisi ilmastosääntelyn puutteesta.

    Tätä taustaa vasten olen omassa tutkimuksessani kokenut mielekkäästi lähestyä ilmastonmuutosta koskevaa sääntelyä toisinaan myös ’oikeuspluralistisesta’ näkökulmasta, eli ottaen lähtökohdaksi tietyn oikeudellisen kysymyksen (esim. CDM) ja huomioiden kaiken asiaan vaikuttavan sääntelyn kuului se sitten perinteisestä näkökulmasta kansainvälisen oikeuden, EU-oikeuden tai jonkin valtion kansallisen oikeusjärjestelmän piiriin. Esim. CDM:n osalta tämä on myös ainoa tapa ratkaista käytännön työssä syntyviä ongelmia.

    Tutkimuksellisesti lähestymistapa myös nostaa esille kiinnostavia kysymyksiä: jos unohtaa kansainvälisen oikeuden perinteiset linssit (valtiokeskeisyyden) ja keskittyy siihen, että CDM hallintoneuvosto tekee suoraan yksityisten toimijoiden oikeuksiin vaikuttavia päätöksiä, tällöin on kiinnostavaa, ettei CDM hallintoneuvosto välttämättä täytä oikeusvaltiollisia vaatimuksia valitusoikeudesta, päätöksentekijöiden puolueettomuudesta jne. – millaisia haasteita ja muutospaineita tämä aiheuttaa kansainväliselle oikeudelle?

    Kansainvälisessä keskustelussa termi ”ilmasto-oikeus” on itse asiassa jo suhteellisen vakiintunut, ja sen harrastajille on perustettu kaksi akateemista julkaisua (Journal of Climate Law sekä Carbon and Climate Law Review). Monissa yliopistoissa on myös mahdollista suorittaa ilmasto-oikeuden kursseja jne. Kuten vuosikirjakatsauksessani totesin, termi on uusi eikä sitä ole vielä kovin syvällisesti analysoitu - mutta ainakin globaalista näkökulmasta sillä on selkeä paikkansa.

    Terveisin, Kati Kulovesi

    VastaaPoista